Perheestä puhuttaessa tulee monesti ensimmäisenä mieleen tuttu, perinteinen malli: isä, äiti ja kaksi lasta, tyttö ja poika. Tämän päivän perheet voivat olla monimuotoisia ja sisältää monenlaisten suhteiden verkoston. Samassa perheessä voivat olla sekä vaimon lapset, miehen lapset ja molempien lapset tai useita lapsia joilla on eri isät. Yksinkertaisinta on määrittää perhe yksiköksi, joka katsoo olevansa perhe ja jolla on yhteinen perhenormisto, yhteenkuuluvuuden tunnetta ja yhteisiä toimintasääntöjä.
Lapset ovat herkkiä tunnistamaan vanhempien mielialat ja tunnelmat. Vanhempien epätyydyttävä keskinäisen suhde koskettaa lapsia ja vaikuttaa lasten hyvinvointiin. Kun perheen sisäinen tai vanhempien keskinäinen ilmapiiri on huono ja jännittynyt, on lapsen ainoa mahdollisuus reagoida emotionaalisilla oireilla tai käytöshäiriöillä.
Perheterapiaan voidaan hakeutua esim. silloin kun perheen elämänkaaren kriisitilanteet (perheenjäsenen sairastuminen, avioero, lasten itsenäistyminen) synnyttävät hankalia tilanteita joita ei perheen sisällä kyetä ratkaisemaan. Myös vanhemmuudessa voi tulla hetki, jolloin keinot ovat vähissä ja tuntee olevansa riittämätön ja osaamaton.
Perheterapia on psykoterapian muoto ja voi olla osana muuta hoitoprosessia eri pituisina jaksoina. Perheterapiassa voidaan tavata koko perhettä tai yhtä tai useampaa perheenjäsentä yhdessä. Perheterapiassa tarkastellaan perheen sen hetkistä tilannetta, perheen rakennetta ja perheen jäsenten keskinäisiä suhteita ja roolijakoja. Myös perheen vuorovaikutusmallit ja perheen historia ovat keskeisiä.
Perheterapiassa on tärkeää, että myös lapset tulevat kuulluksi. Perheterapiassa on keskeistä saada perheen voimavarat käyttöön, auttaa perhettä hahmottamaan uusia vuorovaikutuksellisia ratkaisuja ja saada perhe toimimaan paremmin yksikkönä.
Perhettä tavataan 1-3 viikon välein tai tarpeen mukaan. Kuulun Kelan palveluntuottajarekisteriin.
